Haukahduksia kisa-areenoilta

Suunnistus on koko perheen laji, useassa suunnistusperheessä on myös koira! Ei ole karvoihin katsomista, leppoisasta tunnelmasta tapahtumassa nauttivat kaikki. Nelijalkaiset – luonteistaan riippuen – nauttivat tunnelman ohessa kaikista huomionosoituksista. Lupaa kysymällä voi ”luppanoille” tarjota erityiskohtelua: rapsutuksista ja silityksistä useimmat karvanaamat nauttivat erityisesti!

Suunnistustapahtumaan lähdettäessä pakataan mukaan varustusta koko porukalle. Konkari pakkaa rutiinilla, aloittelija puntaroi vaihtoehtoja ehkä tarkemmin. Myös tuolle perheen karvaisimmalle edustajalle, uskolliselle ystävälle tarvitaan mukaan kaikenlaista. Koiran varustus vastaa pitkälti suunnistajan tarvitsemia tärkeitä tai oheisia varusteita: lakanat tai makuupussi, koiralle peti(-paikka). Ihmisotuksella juomapullo, koiralle vesikuppi. Syötävää ja evästä kisa-areenalle; sitä tarvitsee sekä koiruli että palveluskunta. Sen rapaisen maasto-osuuden jälkeen tarvitaan pyyhkeet, suihkureissu on edessä todennäköisesti molemmilla.

Suunnistaja ja koira toimivat tapahtumapaikoilla hyvinkin samankaltaisesti: tervehditään lajitovereita, kysellään kuulumisia. Seurusteluhetki saattaa olla nopea moikkaus, joskus kuulumisten ääressä viivähdetään pidempäänkin. Satunnaisesti saattaa olla sanomista, tulee haukuttuakin. Useimmiten ilahdutaan lajitoverista – tullaan tutuiksi ja jälleennäkemiset viikon aikana saa mielen ja käytöksen innostuneeksi.

Illan tullen sitten väsyttää, lepo on tarpeen. Turhia ei jäädä kulunutta päivää murehtimaan. Takajalkaa saattaa aristaa, turkki voi on takussa. Tai mieli. Tarvitaan tankkausta, energiaa ja huilailua, lepyttelyä ja lohdutustakin. Illan päätteeksi ehkä vielä palauttava lenkki ja sitten iltatoimien jälkeen unten maille.

Seuraava päivä odottaa uusin maastoin, tuoksuin ja tunnelmin. Suunnistus on koko perheen laji!

Teksti ja kuvat: Tamara Partanen